Kavereiden kanssa hengailua, tyttöjeniltoja, lämpimiä kesäiltoja, kauniit auringonlaskut, hyvä seura, kylmä järvivesi, nauru, farkkusortsit, Summer Up, rusketus, aurinko, työpaikka, uudet ihmiset, converset, lämpö, Weekend Festival, mökkeily, hyvä musiikki, fiilis, hyvä ruoka, mässäily, shoppailu, parhaat ystävät, auringonotto, jalkapallo, mansikat ja jätski, satama, bikinit ja tää lista vois jatkua loputtomiin. Rakastan kesää. Rakastan sitä fiilistä, mikä silloin on. Rakastan, kun ei ole koulua ja voi tehdä mitä haluaa. Rakastan sitä kiireettömyyttä ja niitä extemporejuttuja. Ja tääkin lista vois jatkua...
Musta on kiva, kun Suomessa on eri vuodenaikoja. Kylmän talven jälkeen kaipaa entistä enemmän sitä kesää ja odotuksen jälkeen se tuntuu vieläkin paremmalta! Tällä hetkellä toivon, että tulis paljon lunta, talvi ja pääsis laskettelemaan! Ens kesänä taas nautitaan!
Keskiviikkona tuli äkkilähtö Eerikkilään, kun mulle tiistai-iltana soitettiin, että mä pääsen sittenki leirille. Siellä oli taas niin kivaa, kun näki kavereita. Jäi vaan harmittamaan mun testi tulokset, mutta onneks sain kunnon treeniohjelman niin pääsen kehittämään itteeni. Perjantaina väsyneenä kotiin ja kokeisiin lukemaan. Tosin lukemisesta ei oikein mitään tullut, kun kuulin suru-uutisesta, joka on itse ketäkin koskettanut joko enemmän tai vähemmän. Mulla ei sanat edes riitä kuvailemaan, kuinka hirveetä tällänen on. Itse tunsin tän henkilön siskon ja tuntuu niin pahalta ja epäreilulta. Niin epätodelliselta! Me itkettiin yhdessä täällä äitin kanssa. Koskaan ei voi tietää, kuinka yhtäkkiä tää maailma voi ottaa pois. Lauantaina kun menin kouluun kokeeseen, koko koulu tuntui jotenkin todella hiljaselta. Lippu oli vedetty puolitankoon ja suru on vallannut ainakin suuren osan tästä kaupungista. Niin nuori tyttö, koko elämä edessä ja niin ennalta arvaamattomasti nyt poissa. Eikä mikään, mitä kukaan sano, tuo häntä takaisin. Silti mä tahdon osottaa osaanottoni perheelle ja kaikille sureville. Tän pitäisi ainakin herättää ja saada ihmiset tajuamaan, että jokaisesta pienestä hetkestäkin pitäisi oppia nauttimaan. Elämä on niin epäreilu, eikä me välillä vaan voida taistella sitä vastaan.
R.I.P ♥
Tässä olen minä, ilman meikkiä, ilman minkäänlaista kuvanmuokkausta, suoraan suihkusta tulleena. Bongasin tänään tän haasteen tästä blogista, kun koulussa selasin blogeja ja ajattelin, että lähenpä itsekkin mukaan.
Nykyään tuntuu, että koko ajan ollaan pinnallisempia ja katsotaan ihmisissä pelkkää ulkokuorta. Jos kävelet kaupungilla tai koulussa ilman meikkiä, niin sua katotaan, kun jotain kummajaista. Blogeissa kuvat on muokattu ja virheet poistettu ja jos siellä jonkun naamassa näkyykin jokin pieni näppylä, niin heti siitä ollaan huomauttelemassa. Itse oon viimeaikoina välttynyt hyvin ilkeiltä kommenteilta, mutta viime keväänä, kun sain tosi moneen postaukseen kommentteja, jotka olivat muotoa: "Hyi helvetti ku oot lihonu" tai "Ompas susta tullut pullukka" sai vähän itsekkin miettimään. Kyllä mulla siinä vaihees itsetunto laski ja aloin itsekkin näkemään itteni semmosena pullukkana kun ne anonyymitki. Ihmiset järkikäteen!! Me kaikki ollaan vaan ihmisiä, eikä kukaan ole täydellinen. Eikä tarvikkaan olla! Myönnän, että tykkään itsekkin meikata. Mun mielestä on kiva muokata kuvia, ennen kuin niitä täällä julkaisen. Mutta mä en pidä sitä rikoksena, jos on päiviä jolloin ei vaan jaksa. Jos ihmiset on omia itteään, on perseestä, että jotkut jaksaa tulla arvostelemaan. Tuntuu, että kohta me eletään sellasessa maailmassa, jossa kaikkien pitäis näyttää Barbeilta, ollaanko me sitten täydellisiä?
Joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään, keitä me oikein ollaan. Jos toisen epätäydellisyys häiritsee, niin ei tarvitse katsella. Todellisuudessa meidän kaikkien on vaan pakko hyväksyä se tosiasia, ettei kukaan meistä ole täydellinen.
Hei vaan kaikki! Taas se viikonloppu oli ja meni ja tietenkään mulla ei oo sieltäkään yhtäkään kuvaa. Noh kuitenkin viime viikonloppu meni oikein rattoisasti! Perjantaina oltiin tosiaan kattomassa sitä Jesse Kaikurantaa ja ai että se oli hyvä! Kymmenen kertaa parempi livenä! Huh mä kun muutenkin oon näiden itkubiisien rakas ystävä, niin kyllä muutaman kerran tuli tippa linssiin tän herran laulaessa. Upee ääni todellakin. Lauantaina olin töissä ja illalla mentiin tyttöjen kanssa syömään ja siitä jatkettiin kavereiden kanssa pitämään lisää kivaa. Sunnuntai-aamuna sitten taas virkeenä töihin. Tänään oli aika hauskaa, kun meillä oli aamutreeneissä taekwondoa. Haha, voitte vaan kuvitella.. Huomenna vapaa ilta, joten voisin vaikka hemmotella itteäni ja värjätä ton kamalan juurikasvun. Plus viettää loppu illan halaillen ja pussaillen tota mun yhteiskuntaopin kirjaa, kun ei muutakaan ole. Voisin vaikka samantien mennä naimisiin sen kanssa. Amen.
Jotain, mitä mä inhoon maailman eniten on hammaslääkärille meneminen ja se, kun kuulen sen hammaslääkärin sanovan, että mun viisaudenhammas täytyy poistaa. Oon kuullu niin paljon kauhutarinoita noiden poistosta ja kuinka kipeetä se tekee, niin mulla melkeen alko siinä vaiheessa kyyneleet valumaan silmistä, kun kuulin et eiiikää nyt mullekki käy niin. Mun päivät on nykyään niiin tylsiä, että huhhuh. Vihdoin, kun oon saanu ladattua noita Pretty little liarsin jaksoja koneelle, oon vaan kattonu niitä koko ajan. Ja oon niin koukuttunu!! Onneks meillä alko eilen treenit, niin saan taas edes vähän sisältöä elämääni. Oon myös ajellut jonkun verran autoa ja uskaltauduttiin mamin kanssa keskustaankin ajamaan ja voin ylpeenä sanoo, että eilen ajoin jopa parkkihallissa, hyvä minä! Ja sitten täytyy vielä vähän pahoitella näitä insagram-kollaaseja. Tänäänkin mulla oli kamera mukana, mutta eihän tuolla mitään kuvia voinut ottaa, kun taivaalta sataa ties mitä kakkaa. Olipas sekava postaus, tähän loppuun kuitenkin vielä sen verran, että tulis jo se kunnon talvi ja paljon lunta. Mun tekee niiiin paljon mieli laskemaan!
P.s Tasan 100 meijän Wanhoihin!!
