Varje liten sak som du gör
Varje litet ord som jag hör
Får mig att förstå att en vän som är så
Är det finaste någon kan få
Näihin biisin sanoihin vaan sen verran, että aloin melkeen nauramaan äsken ääneen ittelleni, kun aloin miettimään, kuinka tyhmä oon joskus ollut! Pienenä mä melkeen häpesin sitä, että osasin puhua ruotsia. Sitä, että mä olin suomenruotsalainen erilainen kun muut. Ala-asteella, kun äiti tuli hakemaan mua ja kysy miten koulupäivä oli mennyt, mutisin hiljaa jotain, koska en tykännyt muiden kuuntelevan, kun puhun ruotsia. Nykyään mä melkeempä haluan puhua esim. puhelimessa niin, että muut kuulee. Kuinka macee fiilis se on, kun lopetat puhelun ja katot kaverin ilmettä, kun se kysyy "mitää puhutsä ruotsia??" Haha jep, mä oon niin onnellinen, että mun äiti on puhunu mulle pienestä pitäen tätä, koska nyt mun on miljoona kertaa helpompaa, kun muiden! Ja kuviin liittyen sen verran, että oonkohan mä tulossa hulluks tätä kesää ootellessa. Sanokaa, että se on normaalia hillua täällä kotona uudet kangastossut ja farkkusortsit jalassa! Anyone?