#NOMAKEUP

Tässä olen minä, ilman meikkiä, ilman minkäänlaista kuvanmuokkausta, suoraan suihkusta tulleena. Bongasin tänään tän haasteen tästä blogista, kun koulussa selasin blogeja ja ajattelin, että lähenpä itsekkin mukaan. 
Nykyään tuntuu, että koko ajan ollaan pinnallisempia ja katsotaan ihmisissä pelkkää ulkokuorta. Jos kävelet kaupungilla tai koulussa ilman meikkiä, niin sua katotaan, kun jotain kummajaista. Blogeissa kuvat on muokattu ja virheet poistettu ja jos siellä jonkun naamassa näkyykin jokin pieni näppylä, niin heti siitä ollaan huomauttelemassa. Itse oon viimeaikoina välttynyt hyvin ilkeiltä kommenteilta, mutta viime keväänä, kun sain tosi moneen postaukseen kommentteja, jotka olivat muotoa: "Hyi helvetti ku oot lihonu" tai "Ompas susta tullut pullukka" sai vähän itsekkin miettimään. Kyllä mulla siinä vaihees itsetunto laski ja aloin itsekkin näkemään itteni semmosena pullukkana kun ne anonyymitki. Ihmiset järkikäteen!! Me kaikki ollaan vaan ihmisiä, eikä kukaan ole täydellinen. Eikä tarvikkaan olla! Myönnän, että tykkään itsekkin meikata. Mun mielestä on kiva muokata kuvia, ennen kuin niitä täällä julkaisen. Mutta mä en pidä sitä rikoksena, jos on päiviä jolloin ei vaan jaksa. Jos ihmiset on omia itteään, on perseestä, että jotkut jaksaa tulla arvostelemaan. Tuntuu, että kohta me eletään sellasessa maailmassa, jossa kaikkien pitäis näyttää Barbeilta, ollaanko me sitten täydellisiä? 
Joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään, keitä me oikein ollaan. Jos toisen epätäydellisyys häiritsee, niin ei tarvitse katsella. Todellisuudessa meidän kaikkien on vaan pakko hyväksyä se tosiasia, ettei kukaan meistä ole täydellinen.