Dear hair, come back to me

Moikka! Aloin tossa fiilistelemään mun pitkii hiuksii. Joo tiiän... Olin tyhmä ku leikkasin. Tää on tätä mun typeryyttä, et ku saan jonku tosi 'hyvän' idean ni se on sit pakko toteuttaa heti ilman, et miettis kunnolla seurauksia. Oon alkanu huomaamaan ite, et kuinka asioista alkaa välittää vasta sen jälkee, kun ei niitä enää oo. Tai arvostamaan, tää nyt on ihan pikkujuttu joku hiusten leikkuu, mut silleen muutenki! Asioita pitäs arvostaa enemmän silloin, kun sulla vielä on ne! Tästä sit opiks ens kerralla, et puolenvuoden miettimisaika (vähintään!). En mä sano, etten näistä tykkäis ollenkaan, mutku tarkemmin miettii ni tykkäsin kuitenki enemmän noista pitkistä. Ja ku alan miettimään, et kuinka monella eritavalla noi sai laitettua ni aiaiai. Mut en valita enempää ja tiedän, et tuun kuulee monelta; "Mitä mä sanoin" mut nii se ei enää auta. Kävi taas samallailla ku otsatukan kaa. Sen sitä saa ku mielimuuttuu niin nopeesti. Mut yrittelen tottua nähin (ja siis onhan nää lyhyetki tosi kivat, niinku oon nois edellisis postauksis hehkuttanu, mut joskus tulee sellanen kyllästymispiste etee ja tässä asiassa se tuli nyt vähän aikasemmin...) ja tästä lähtee sit hiustenkasvattamis projekti :-D Mut joo ei mulla muuta, moimoi! :-)